Tulonjako, työehdot... lista on pitkä kun tarkastelemme mihin kaikkeen työmarkkinajärjestöt uloittavat vakoilunsa. Valtakunnansovittelija, yksi Suomen parhaista poliitrikoista, Keijo Liinamaa oli ensimmäinen solmija vuoden 1969 tulopoliittisen kokonaisratkaisun käyttöönotossa. Keskitetty TuPo ja siitä luopuminen tuovat sopijaosapuolille kokonaistaloudellisen vastuun yhä lähemmäksi heitä. EK linjailee nelikymmenvuotisen työehtosopimuksien historian tulleen tiensä päähän. Potkut perseelle ja giljotiinille vaan! Toimialakohtaisuus ja yritysten oma vastuu toki tuovat uusia hyviä puolia esiin, mutta lähtökontana EK:n luistaminen neuvotteluosapuolen roolista tähtää johonkin muuhun. Kohta kuulemme jotain uutta, vielä mullistavampaa mihin EK keskittää nämä vapautuneet voimavaransa. Lainsäädäntö tuo omat kriteerinsä toimintaympäristöjen perustekijöihin. Porsaanreikiä silti löytyy, jopa 95 miljoonan menetetyn euron edestä. Myyntivoitot sijoittajat osaavat siirtää ulkomaille, toki etävälittäjä ottaa tässä vaiheessa kaiken vastuun, toisessa maassa ilman muuta. Koskemattomuus loppuu siinä pisteessä, kun EU tiukentaa asennetta veronkiertoa kohtaan Liechtensteinin EU-Mafian päätöksen myötä.
Valtio ei toki tule saamaan keräämättömiä verojaan takaisin uuden ydinvoimalan rakentamisella, luottoluokittaja katsokaas arvioi hinnan nousevan jopa kahdeksaan miljardiin euroon. Napalmia Olkiluotoon ja luuri korvaan ranskalaistoimittajalle! Rahoitus- ja vakuutusalan valvonnan yhdistyminen ei toki auta tässäkään tapauksessa mitään, uusia WinCapitoja sikiää kuin sieniä sateella. Liiketilojen vuokrat nousevat ja pörssit takkuilevat. Kaiken tämän kompostoituessa, jossain vaiheessa kuohuu yli -ratkaisuksi olisi tiivistetty-yhteistyö itänaapuri Venäjän kanssa. Asiayhteydestään irroitettua tai ei, suomalaismepit raivostuivat EU:n Venäjä-haparoinnista. Teollisuuskomissaari Günter Verheugen pidätettävä virastaan! Kirjalliset kysymykset komissiolle, taikka vetoomuskirjeet eivät auta suhteiden jälleen rakentamisessa. Ongelmalliset viisumi- sekä puutulli problematiikat ovat väistämättä jonkun hoidettavissa. Kukaan ei vaan halua ottaa vastuuta, mutta jokainen pitää itsestään selvänä omaa vaikutusvaltaansa näissä asioissa. Sama ongelma kuin Helsingin kaupungin asuntotonttien vuokrausperusteiden uusimisessa, vuosikymmeniä jäljessä olevissa alotteissa, muutoksen selviämis kyvyissä. Noh me suomalaisena pärjäämme, kunnes joku idiootti suomalainen tokaisi että "vain sijoitus yritystoimintaan tuo todellisen kehityksen köyhiin maihin", asioiden värittämistä. Rullasi infrastruktuuri ja yritysten välinen talous, ei tasa-jakoa kaikille turvata tuolla tavoin.
Ei myöskään "mitättömien" ihmisten kuolemista informoida sijoittaja valtioon, ainakaan sijoitettavan valtion hallitusten toimesta. Menkää Afrikkaan niin näätte. Minulle riittäisi että kaikki saisivat aurinkoa, ruokaa ja urheilua ym. vapautta. Mutta Naistenpankkien mikrolainat "kehitysmaiden" naisille eivät tuo oikeata iloa. Emmehän koskaan kuitenkaan käsitä että ongelmien ratkaisu on tapahduttava perusteellisesti alusta lähtien, tapahtui se etäältä käsin tai paikallisesti, meidän ongelmat kun ovat niinkin katastrofaalisia kuin "esteettömän ympäristön luominen kaikkialle". Voimme toki hienostella termeillä: esteetön liikkuminen, kommunikaatio, orientoituvuus, työympäristön hallinta, yleispätevyys ja turvallinen taloudellisuus. Näillä kotimaassamme tapahtuvilla ergonomian hifistelyillä ja äärimmäisyyksiin viemisillä emme kuitenkaan voi ratkaista kansainvälisiä ruohonjuuritason ongelmia, vaikkakin puoli sokeat suomalaiset luulevat tähän pystyvänsä. Segmentoikaa lokaalisti, välittäkää globaalisti.
Terveisin, Minä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti