Kulttuurit ovat kuolemattomia

Kulttuurit ovat kuolemattomia, sadut eivät.

Helsingin Sanomien verkkosivu- HS.fi uutisoi otsikolla: "Katolinen kirkko hankaloitti Enkelit
ja demonit -elokuvan filmaamista". Kyseessä oli siis tapaus, jossa valitettavan suositun Da
Vinci -koodin tekijät aikoivat kuvata Roomassa, Santa Maria del Popolon kirkossa uutta
elokuvaansa, mutta he olisivat toiminnallaan ja teoksellaan häpäisseet paikallisen hiippakunnan
sekä koko maailmanlaajuisen kristikunnan. Olihan hiipakunnalle luonnollista kaiken järjen
mukaan hylätä elokuvaparonien pääsy kirkkoon kameroineen kaikkineen. Myöskin Santa Maria della Vittorian kirkkoon pääsy kiellettiin. Arkkitehtonisia helmiä tai ei, on tosiasia että
Jumalanpilkan salliminen varsinkin kirkkojärjestelmän sisältäkäsin olisi kohtalokasta ja jotain
todella traagista seuraisi kaikesta siitä. Kun olemme katsoneet Jumalanpilkkaa sormien välistä
niin moneen kertaan, on nyt laitettava loppu tälle herjaamiselle, jota "vapaudeksikin" kutsutaan. Helsingin Sanomien otsikointi on harhaanjohtavaa, sekä kirkkoa syyllistävää. Kun jo asiallisin
paino- ja verkkomediamme tekee jotain tällaista ovat asiat huonosti. Enkeleitä ja demoneita
-elokuva tuskin saisi mitään sivistystä tai hyötyä aikaiseksi. Kyseisten mielensaastuttajien,
näiden elokuvaparonien edellinen elokuva-kirja yhdistelmä teos ei lisännyt katolisen kirkon
arvostusta tippaakaan. Tämä satukirja muokkasi suuren yleisön käsityksiä Jumalasta ja kirkosta.
Ei kukaan, et sinäkään päästäisi alueellesi henkilöitä joiden tarkoituksena on dokumentoida ja
yhä edelleen vääristää totuus sinusta, ja tässä tapauksessa kirkosta. Uutiskeskustelusta paistaa
organisoitu kirkkoa vastaan käännetty toiminta, ja tässä tapauksessa jopa äärimmäisyyksiin
kärjistetty viha. Ihmettelen myöskin miksi Helsingin Sanomat sallii Raamatunpilkan ym.
herjaavan kommentoinnin asian suhteen.

En ymmärrä ihmisten yli palvontaa kaikkea kirkkoa vastaan tapahtuvaa toimintaa kohtaan. Ei
näytä aikuisetkaan erottavan faktaa fiktiosta. Da Vinci -koodi on fiktiivinen teos, eikä siitä tee
totta se, ettei tarinaa ole todistettu vääräksi. Osa romaanissa esitetyistä asioista on faktoja,
mutta ei muutaman faktan ansiosta koko romaani ole totta. Kyseinen kerrontatapa on hyvin
tyypillinen postmodernissa kirjallisuudessa. Epäilen tulevan nuorison kykyä puntaroida faktoja,
kuten uskonnollisten asioiden ja kirjoitusten arvoa ja oikeata asemaa verrattuna satukirjoihin ja
inhimillisen kulttuurin tuhoajiin kuten totuutta kyseenalaistaviin elokuviin. Da Vinci- teos on
täynnä pieniä ja suuria asiavirheitä alkaen piittaamattomuudesta vuosilukujen kanssa, päättyen
raamatun kohtien vääristelyn ja monumutkaisiin teorioihin Mona Lisasta, jotka nojaavat
oletuksiin, jotka eivät ole taidehistorian näkökulmasta faktoja.

Tässä muutama helposti vääräksi todistettava juttu kirjasta:

- Kuolleen meren kääröt löydettiin vuonna 1947, ei 50-luvulla kuten Brown mainitsee.
(pikkuseikka, mutta kertoo jotain Brownin luotettavuudesta...)
- Gnostilaiset evankeliumit ovat peräisin 100-luvulta ja ne ovat nykytutkimuksen valossa
myöhäisempiä kuin raamattuun hyväksytyt neljä - toisin kuin Brown väittää.
- "Mona Lisa" ei ole Leonardon taululleen antama nimi, vaan peräisin Leonardon
elämäkerturilta Giorgio Vasarilta, joka kirjoitti 30-vuotta tämän kuoleman jälkeen. Teos on
signeeraamaton, eikä varmuudella tiedetä millä nimellä Leonardo itse sitä kutsui.

Brownin väite, että kyseessä olisi anagrammi kahden egyptiläisen jumalan nimestä on hyvin
kaukaa haettu ja epäuskottava. On todennäköisempää, että "Mona" on lyhennelmä madonnasta
ja "Lisa" Lisa Gherardinista, kuten Vasari sanoo. Lisa Gherardini on todistettavasti
historiallinen henkilö ja on säilynyt kauppakirjoja, jonka mukaan tämän aviomies on ollut
Leonardon asiakkaana. Ja lisää faktaa Dan Brownia vastaan löytyy toki.

Terveisin, Minä