Kestävän kehityksen mukaisesti, ei päätöntä investointia

Maanviljely-yhteiskunnassa päästiin helpolla, niin valtio kuin viljelijä hyötyivät maataloustuesta. Verokarhu, karenssit ja taannehtiva lannoite. Kanankakka oli ainoana ongelmana, tarkastelemme

haluja maahankintalain käyttöönoton, sekä sen lopettamisen puolesta, on nämä keskustelut myöskin kaupunkien osalta tuttuja. Tosin kuulemme työttömyysturvan, sairasvakuutuksen, eläketurvan,

perhe-etuuksien, opintotuen ja asumistuen kriittisyydestä. Ennen paska haisi hyvälle, nykymaailman saastunut byrokratia ja kenkiin katsominen on tuhonnut viimeisetkin auringonkukat. Työ- ja

elinkeinoministeriö palaa. Esivallan lisäksi liekit polttelevat köyhien persauksia. En näe kuitenkaan minkä takia käytämme sanontaa "köyhät". Syrjinnästä tai luokkataistelusta ei ole kyse. Asiota pitää

kutsua niiden oikeilla nimillä, toisaalta nimittely, piikittely ja asioiden pallottelu antaa lisä-aikaa tahoille kuten sosiaalivirasto ja valtioneuvosto. Mediamyrsky rantautuu ilmastonmuutoksen mukana

Suomeen. Tuntuu iljettävältä ajatella järjestöiden taikka sopimuksien aikomuksia pelastaa maailma. Se on nähty etteivät poliitikkojen ja liike-elämän filantropistien juhlapuheet jarruta

ilmastonmuutosta. Typerä, joskin turha juhliminen kiihdyttää ilmastonmuutosta ja rappeuttaa itseisarvoamme. Ainoat maailman hyväntekijät olivat ja ovat: Mooses, Jeesus ja Muhammed.

Mainittakoon vielä Veikko Hursti. Hurstin leipäjonossa on esimerkillinen näyte tasa-arvoisesta ihmisten auttamisesta; "köyhien", pultsarien ja asunnottomien seassa nokkimisjärjestykseen ovat

paikkansa vakiinnuttaneet myöskin mersuilla ja bmw:llä ajavat, luultavasti Venäläis-peräiset mafiosot. Aivan oikein, loppujen lopuksi jokainen ihminen saa omansa jostain ja antaa omansa tavalla tai

toisella jollekin. Maksuhäiriöitä ym. uskottavuuskriisejä ei tarvitse sietää, toki tulevaisuuden ennalta suunnittelu voi tuntua joskin hankalalta, on siihen keino. Irroitakaamme kulutus-yhteiskunnan

luomat riippuvuuden kahleet jaloistamme! Ironista kyllä, kaadan shamppanjani viemäriin, jos ja kun kysytte mitä mieltä olen verovapaasta alkoholista ja viemärien kuormittumisesta. Tippa tappaa,

onneksi en omaa tippaakaan uskottavuutta kun minua tarkasteltaisiin verovapaan viinan puolesta puhujana. Ei siltikään ole tarpeen verottaa merellä seilaavaa viinaa, eihän olisi eettisesti oikein

valtiolle olla missään tekemisessä päihteitä holhoavan politiikan kanssa.

Agendaa tai sen ulkopuolelta, tätä verotus tuossa tapauksessa olisi; myrkkyjen holhousta! Boikottia ja vastaboikottia, tähän

totuttiin jo valkoisen- ja punaisen terrorin merkeissä. Mäntysuopaa, irvistelyä ja kaikkea siltä väliltä. Muistutan silti NWO ja muita salaseurojen/salaliittojen tutkijoita: Bilderberg ei ole isoveli;

kysykää äiteiltänne ja isältä naittivatko he aluilleen rakennetun konferenssin? Jotain noin läpinäkyvää ja imelää spekulointia seuraa ruskea-terrori. Tiedän että organisaationa CIA on sydämetön

luuseri ryhmä. Totalitaarisempaa on kuitenkin syyttää itse uhrivaltioita heihin kohdistuvista terrori- ja turvallisuusongelmista. Ratkaisuna näen vuorovaikuttamisen ilmapiirin. Kokouksia ei tule

kuitenkaan järjestää muodollisesti, vain muodin vuoksi. Neuvottelu tahot, kirjeet ja sopimukset eivät saa menettää merkitystään. Toki näiden asioiden hallinnoija tahot ovat kaiken tärkeilyn ohessa

syyllistyneet maapallon tuhoamiseen, valitettavasti. Elimme sikoina sikojen maihinnousun keskellä, ei lempeily ja lampaaksi tekeytyminen edistä parannusta. Tarvitsemme paimenen! Kestävän

kehityksen mukaisesti, ei päätöntä investointia.

Terveisin, Minä

Segmentoi lokaalisti, välitä globaalisti

Kaikki tiet vievät Roomaan, tuskin. Viimeistään viimeistenkin natsien hävittyä maapallolta, voimme eristää Italian muusta Euroopasta. Tuo takapajuinen pizzan ja viinin älymystön ratto, tuo minulle mieleen Ruuhka-Suomen käsitteenä. Hyvin laajana sellaisena, se tarjoaa kuljetus- ja kone yrittäjille raikkaat apajat. Kuitenkaan ei osattu ennustaa mihin huippu kallis diesel heitä veisi. Diesel ei vie meitä minnekään, tosin samassa jamassa ovat Euroopan yrittäjät. Lensimme katsomaan veljiämme sinne, emme tiedä lentokone yrittäjien kärsimystä johtuen polttoainekuluista. Vielä virtaa! ainakin järki alkaa tässä vaiheessa monella kuljetus yrittäjällä virrata, kun pitää saada virtaa muusta kuin ylikalliista löpön virrasta. Suurilla aloilla kärsitään muustakin. Liittokohtaiset- ja yrityskohtaiset sopimukset ovat vieneet meitä väistämättä jonkinlaiseen uuteen aikaan.
Tulonjako, työehdot... lista on pitkä kun tarkastelemme mihin kaikkeen työmarkkinajärjestöt uloittavat vakoilunsa. Valtakunnansovittelija, yksi Suomen parhaista poliitrikoista, Keijo Liinamaa oli ensimmäinen solmija vuoden 1969 tulopoliittisen kokonaisratkaisun käyttöönotossa. Keskitetty TuPo ja siitä luopuminen tuovat sopijaosapuolille kokonaistaloudellisen vastuun yhä lähemmäksi heitä. EK linjailee nelikymmenvuotisen työehtosopimuksien historian tulleen tiensä päähän. Potkut perseelle ja giljotiinille vaan! Toimialakohtaisuus ja yritysten oma vastuu toki tuovat uusia hyviä puolia esiin, mutta lähtökontana EK:n luistaminen neuvotteluosapuolen roolista tähtää johonkin muuhun. Kohta kuulemme jotain uutta, vielä mullistavampaa mihin EK keskittää nämä vapautuneet voimavaransa. Lainsäädäntö tuo omat kriteerinsä toimintaympäristöjen perustekijöihin. Porsaanreikiä silti löytyy, jopa 95 miljoonan menetetyn euron edestä. Myyntivoitot sijoittajat osaavat siirtää ulkomaille, toki etävälittäjä ottaa tässä vaiheessa kaiken vastuun, toisessa maassa ilman muuta. Koskemattomuus loppuu siinä pisteessä, kun EU tiukentaa asennetta veronkiertoa kohtaan Liechtensteinin EU-Mafian päätöksen myötä.
Valtio ei toki tule saamaan keräämättömiä verojaan takaisin uuden ydinvoimalan rakentamisella, luottoluokittaja katsokaas arvioi hinnan nousevan jopa kahdeksaan miljardiin euroon. Napalmia Olkiluotoon ja luuri korvaan ranskalaistoimittajalle! Rahoitus- ja vakuutusalan valvonnan yhdistyminen ei toki auta tässäkään tapauksessa mitään, uusia WinCapitoja sikiää kuin sieniä sateella. Liiketilojen vuokrat nousevat ja pörssit takkuilevat. Kaiken tämän kompostoituessa, jossain vaiheessa kuohuu yli -ratkaisuksi olisi tiivistetty-yhteistyö itänaapuri Venäjän kanssa. Asiayhteydestään irroitettua tai ei, suomalaismepit raivostuivat EU:n Venäjä-haparoinnista. Teollisuuskomissaari Günter Verheugen pidätettävä virastaan! Kirjalliset kysymykset komissiolle, taikka vetoomuskirjeet eivät auta suhteiden jälleen rakentamisessa. Ongelmalliset viisumi- sekä puutulli problematiikat ovat väistämättä jonkun hoidettavissa. Kukaan ei vaan halua ottaa vastuuta, mutta jokainen pitää itsestään selvänä omaa vaikutusvaltaansa näissä asioissa. Sama ongelma kuin Helsingin kaupungin asuntotonttien vuokrausperusteiden uusimisessa, vuosikymmeniä jäljessä olevissa alotteissa, muutoksen selviämis kyvyissä. Noh me suomalaisena pärjäämme, kunnes joku idiootti suomalainen tokaisi että "vain sijoitus yritystoimintaan tuo todellisen kehityksen köyhiin maihin", asioiden värittämistä. Rullasi infrastruktuuri ja yritysten välinen talous, ei tasa-jakoa kaikille turvata tuolla tavoin.

Ei myöskään "mitättömien" ihmisten kuolemista informoida sijoittaja valtioon, ainakaan sijoitettavan valtion hallitusten toimesta. Menkää Afrikkaan niin näätte. Minulle riittäisi että kaikki saisivat aurinkoa, ruokaa ja urheilua ym. vapautta. Mutta Naistenpankkien mikrolainat "kehitysmaiden" naisille eivät tuo oikeata iloa. Emmehän koskaan kuitenkaan käsitä että ongelmien ratkaisu on tapahduttava perusteellisesti alusta lähtien, tapahtui se etäältä käsin tai paikallisesti, meidän ongelmat kun ovat niinkin katastrofaalisia kuin "esteettömän ympäristön luominen kaikkialle". Voimme toki hienostella termeillä: esteetön liikkuminen, kommunikaatio, orientoituvuus, työympäristön hallinta, yleispätevyys ja turvallinen taloudellisuus. Näillä kotimaassamme tapahtuvilla ergonomian hifistelyillä ja äärimmäisyyksiin viemisillä emme kuitenkaan voi ratkaista kansainvälisiä ruohonjuuritason ongelmia, vaikkakin puoli sokeat suomalaiset luulevat tähän pystyvänsä. Segmentoikaa lokaalisti, välittäkää globaalisti.

Terveisin, Minä

Maailmanloppua ennen

Maailmanloppua ennen.

Elämme menestyvässä maapallossa. Mikä menee ylös, tulee myös alas. Hetkellinen menestys on toki vähimmäisvaatimus jos tähdätään jatkuvaan menestykseen, huippua ei kylläkään saavuteta

koskaan. Ponnahduslautoja ja mittareita, tärkeintä on käsite "jatkumo". Ensiksi tarkastelisin taloudellisen menestyksen mittatikkuja, kertooko bruttokansantuote todellisen menestyksen, ainakaan se ei

ole missään suhteessa riippuvainen yleisestä hyvinvoinnista. Sanon taas kirosanan, EU. Nyt Euroopan Unioni on alkanut nostamaan ja päivittämään egoaan ekologisen ja sosiaalisen pääoman esille

tuomisessa. Asia nousee esille kun selvisi ettei sosiaalisia ja ympäristöpoliittisia haasteita oteta huomioon päiväpolitiikassa. Sanoja ei tekoja. Sanathan kylläkin ovat kaiken alku ja loppu. Teot ovat

konkreettisempia, mutta vain hetkellisiä. Nykyään teoista voi kuka tahansa ottaa itselleen omistus oikeudet omakseen. Piiloitetaan silti kansan vaatimukset luonnon ja ihmisen suojelemisen puolesta.

EU:n korkean tason konferenssi on kuulema kutsunut asiantuntijoita arvioimaan kuinka tällä sektorilla asiat hoidetaan. Itsearviointi on helppo ulkoistaa taholle jolle maksaa suuria summia. Hoidettiin

asiat miten tahansa, unionia "kritisoineet" asiantuntijat arvioivat enemmänkin asioiden esille ottamista. Juurikin tästä käy ilmi EU:n painotus asioiden esille ottamisen-, ei niinkään hoitamisen tai

ratkaisun tärkeydestä. Toki ihmisille ei kerrota faktaa, että kaikki puheet eivät ulotu teoiksi asti. Sanoi media mitä tahansa, on EU saanut myytyä itsestään vahvan imagon luomalla yhdeksi konferenssi

teemaksi "BKT:n jälkeen" -nimisen keskustelupaneelin. Sinisilmäisyys, lauseiden patentointi, sekä yhteistyö tahojen viihdyttäminen on nyt pop. EU:lle talous on välineistetty päämäärä. Tarkoitus

pyhittää keinot, no tässä tapauksessa keinottelu pyhittää päämäärän. Toki valtiot ja yritykset tiedostavat ekologisen- ja sosiaalisen varallisuutemme. Henkilökohtaisesti ymmärränkin miksei näistä

asioista puhuta. Miksi tuoda julki asiaa jonka voi käyttää hyödykseen, mutta johon polttava päivänvalo voisi saada suurta tuhoa aikaan. Jos aina ajateltaisiin kuluttajien, tässä tapauksessa kansalaisten

palvomista, niin tällöin ei mikään yritys tai "pro-governmental" järjestö pystyisi rahoittaa toimintaansa, ja vieläpä kun halutaan taloudellista voittoakin. Seli seli, selitimme asian miten päin tahansa,

on kyseessä sama dilemma. 1930-luvulla lanseerattu BKT rakennettiin asioiden pohjalle joita kyseenomaisen termin luojat pitivät tärkeänä, olihan tuolloin ensisijaisen tärkeätä vakuuttaa itselleen

oman valtion kova identiteetti. Tämä oli helppo katsastaa määritellyn aikavälin tuotettujen tavaroiden ja palvelujen markkina-arvon summasta. Sillon osattiin toki kertoa, ettei BKT:seen katsomalla

kyetä kertomaan kansakunnan hyvinvointia. Pystymmekö kohtaamaan tulevaisuuden haasteet menneisyyden työkaluilla, ainakin vanhasta on oppiminen. BKT kasvaa jälleen. Oli se kytköksissä moneen

asiaan niinkuin sotien lisääntymiseen ym. konflikteihin silti päämääränä ei ole sen kasvamisen hidastaminen, vaan totaalinen sotien lopettaminen. Ei myöskään ilmastonmuutosta voida pysäyttää, eikä

se ole ihmisen tehtäväkään: painottaisin ainoastaan vihreän energian, vähäisen kulutuksen, sekä saasteiden torjumisen tärkeyttä. Sanoista lauseita, lauseista tekoihin. Ajatelkaamme tekojen jälkeen,

lanseerasimme uusia käsitteitä kuten ekologinen jalanjälki, inhimillisen kehityksen indeksi ja aina edelleen hyvinvointivaltio -käsitteen rekonstruktio, voimme todeta että saivartelu ja mietiskely

globaalin yhteishyvän eteen alkaa lokaalista toiminnasta.

Se joka miekkaan tarttuu, se miekkaan hukkuu! Yhteisöllinen ajattelu ja toiminta on saanut myöskin viattomat yksilöt mukaan kaikkeen

negatiiviseenkin. Emme toki nauttisi niin monesta asiasta kuin nyt, jos olisimme jatkaneet elämäämme eristäytyneissä heimoissa. Yhteiskunnan tuottama viihde ja nautinto on toki laaja, sekä

määrällisesti monimuotoinen, kuitenkin sen laatu ja oikea hyödyke ovat pienentyneet ajan kuluessa vaikkemme sitä ehkä huomaa. Se siitä taloudellisesta hyvinvoinnista kaikkine näine turinoineen.

Kova haukkuminen on aina tarpeen kun sitä kysytään, tällöin myöskin tarve kysynnälle tarjonnan menekiksi luodaan tarjoamalla oljenkorsia kysynnän avaimiin. Tarjonnan ja kysynnän alfa ja omega

rinki saadaan turvattua jatkuvaksi kaiken uuden kehittämisellä. Tärkeintä on että kaikki vaikuttaa kehittämiseltä. Talvella olemme pakkasen puolella, kesällä koskemme helteitä. Sen elohopean laatu

mikä jokaisessa ihmisessä elää, määräytyy sydämessä. Toki sitä arvioidaan myöskin muiden sydämissä. Satoi tai paistoi, verkosto jossa kasvaa elämän verkko ja liikkuu itse EU-hämähäkki sekä

muut itsepäiset vaikuttajat, ei sitä pieni vesisade kaada. Perusteellinen pölyjen pyyhkiminen tekisi hyvää. Kämmenten avaamista, hartioiden nostatuksia, kaikkea tätä seuraa kuitenkin jo jossain

määrin edeltäjänä tunnetut ongelmat. Voimme vain rukoilla Jumalaa. Kehottaisinkin muita yhtymään minuun asioissani, ja ennenkaikkea nauttimaan elämästä, niin, maailmanloppua ennen.

Terveisin, Minä