Ensinnäkin tässä esitän- ei niin johdonmukaista, joskin suuntaa antavaa aineistoa ja mietteitä kuinka fasismin vastainen tarve ja liikehdintä on onnistunut tavoitteissaan. Ensimmäiseksi oliko tällä toiminnalla tavoitteita? Oli toki parannus ja siitä jatkuva vakaan turvallisuuden jatkaminen. Emme nykypäivänäkään osaisi asettaa niin isoa arvoa järjestäytyneelle antifasismille ilman historian kulkua. Toki yksilöitä ja marttyyreitäkin tarvitaan.
Tuttu ongelma. Francisco Franco ystävänsä Adolf Hitlerin kanssa mielenterveyttä ja populaatiota dominoimassa. (Kuvassa yllä.)
Ensiksi asetan suurennuslasini Iberian niemimaalle ja sieltä yhä Preussiaan päin. Tarkastelen asioita kronologiasta riippumattomassa järjestyksessä.
Joulukuun 4. päivänä vuonna 1892, syntyi Galician itsehallinto alueella, Luoteis-Espanjassa pieni pojan rupsahdus. Alkoholisti-isä antoi tälle rusinalle nimen: Francisco Paulino Hermenegildo Teódulo Franco Bahamonde Salgado Pardo.
Pojan epäonnistunut laivastoon liittyminen ohjasi hänet armeijaan kesken nuoruusvuosien. "La Caja O La Faja" kenraalin vyön saavuttaminen oli tavoitteena, kuitenkin silmät edelleen tappamisesta hurmaantuneen killuivat nyt myöhemmin Kanariansaarten suuntaan,- olihan vasemmistolaiset ja tasavaltalaiset puolueet yhdistäneet voimansa ja voittaneet kevään 1936 vaalit. Tälle Marokkoakin nähneelle aikamiehelle oli nyt piru laulellut korvaan ja kertonut valtaannousun aakkoset: protektoraatin, siirtomaa-armeijan ja legioonan komentoon otto oli kaiken pahan alku. Sisällissota syttyi, muttei se Francoa lannistanut. Francoa tukivat Natsi-Saksan Condor-legioona, fasistisen Italian vapaaehtoisjoukko, Corpo Truppe Volontari ja Portugalin diktaattori Salazar. Sota päättyi 1. huhtikuuta 1939 Madridin valloituksen jälkeen, vaikka sissisota jatkui vielä 1940-luvulle.
Francon diktatuurin aikana heräsi kysymyksiä mahdollisesta Espanjan liittämisestä akselivaltoihin. Tapahtui tämä tai ei, sitä ei kuitenkaan tunnustettu liittoutuneiden leireissä taikka muissakaan maissa.
Tietokulma: Franco haki tukea syndikalismista (nacionalsindicalismo) ja katoliselta kirkolta (nacionalcatolicismo). Hallitseva puolue, Movimiento Nacional, oli aatteiltaan niin laaja-alainen, ettei se ollut varsinaisesti mikään puolue. Kaikki ammattiliitot ja poliittiset vastustajat tukahdutettiin, mukaan lukien kommunistit, anarkistit ja nationalistit, erityisesti baski- ja katalonialaiset nationalistit. Joka kaupungissa kansalliskaartin, Guardia Civil, joukot partioivat konepistoolein aseistettuina. Vapaamuurarien salaliitto oli Francon pakkomielle. Vaikka Franco olikin virallisesti monarkisti, hänellä ei ollut halua asettaa kuningasta, vaan hän piti asemaa osin itse, ottaen itselleen kuninkaalle varatun kapteenikenraalin arvon, asuttuaan kuninkaallisessa palatsissa ja määrättyään kuvansa rahoihin. Hän otti itselleen arvonimet Jefe del Estado, valtion pää, Generalísimo de los Ejércitos Españoles, Espanjan armeijoiden korkein kenraali ja por la gracia de Dios, Caudillo de España y de la Cruzada, Jumalan armosta, Espanjan ja ristiretken päällikkö. Fraasia "Jumalan armosta" käytetään yleensä vain kuninkaallisista.
Vastarinnasta sen verran, että anti-francolaisia järjestöjä eli hyvin monimuotoisina, vaikkakin painostuksen ja jatkuvan terrorin uhassa. Näitä järjestöjä olivat mm: GRAPO (Grupos de Resistencia Antifascista Primero de Octubre), Varhaiset ETA:n kaltaiset järjestöt (- kuten baskinationalistit ryhmänä), FRAP (Frente Revolucionario Antifascista y Patriótico) sekä hieman muita enemmän yksityisesti toimineet tahot. Enemmän tai vähemmän terroristijärjestöiksi profiloituneita yhdistyksiä, myös varsinaisia prikaateja oli tavattavissa. Kansainväliset Prikaatit koostuivat espanjalaisista, amerikkalaisista, skandinaaveista, venäläisistä, afrikkalaisista, arabeista, israelilaisista, sekä muista fasismia vastaan taistelleista vapaaehtoisista.
Kaikki tämä kurjuus jota kuitenkin koettiin, oli myös valloillaan Natsi-Saksassa. Keskitysleirit, etnisetpuhdistukset ym. hirmuhallinnon johtama täytäntöönpano oli jotain niin karmeata ja epäinhimillistä, ettemme tällaista halua kokea enää ikinä minkään valtion toimesta, taikka minkään valtion kansalaisena. Fasismin aika on rautaesiripun alle suljettu, mutta nykyajan fasismi taistelee terrorismin ym. humiliaation muodossa. Voimme estää tulevaisuuden Francojen, Hitlerien, Stalinien, Mussolinien ja Kim Jonggien synnyn. Kasvatus ja maapallon henkisesti-rikas-asenne voi opettaa jokaiselle ihmiselle omaa ymmärrystä ja muiden arvostusta. En johdannossani niinkään käsitellyt kaikkea sitä mitä fasismi käsitteenä on, ja mitä se historiassaan ja nykypäivänään pitää sisällään. Avoin internet, kirjat, kirjastot ja puskaradiossa sukupolvilta toisille kulkeva tieto pitää meidät virkeänä ja tietoisena kurjuudesta kaiken tämän "nautinnollisen" hyvinvoinnin keskellä.
Terveisin, Minä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti