Suoritteiden derivaatta kutistuu, mutta integraali laajenee. Tapaus musiikkitalo.
Korkeakulttuurin tekotaiteellisesti tuotettu kultti. Valtion virallinen mukaantulo musiikkitalon
rakentamiseen varmistui, kun Sibelius-akatemia lähti mukaan pömpeliin vuokralaiseksi. Nyt
kehdataan jo sanota budjetti minkä valtio kustantaa koko hankkeesta. 50 prosenttia on iso-osuus
kaiken kaikkiaan, sen kertoo jo meidän sekä valtion välinen kummastelu ja viivyttely
rakentamisessa. Nyt ollaan isoissa rahoissa kiinni, mitään ei saa kusten valmiiksi, viivyttely ei
myöskään edistä asiaa. Kun jotain noin tyhmää rakennetaan edesmenneiden Valtion Rautateiden
makasiinien tilalle, olisi syytä edes käyttää halpaa työvoimaa ja tarjota toisella tapaa
ulkomailta tuleville työntekijöille etuja, kuten Suomen sosiaaliturva ja omalla työnteolla
rikastuminen. Minne katosivat Puolalaiset työntekijät? Kiinteistöosakeyhtiö Helsingin
Musiikkitalo, erityisesti tämän hallitus ja SRV Viitoset -niminen yritys allekirjoittivat
sopimuksesta jo huhtikuussa. Mitä? Ensin on budjetti ja kapasiteetti ongelmaa, ja se ratkaistaan
kokonaiskustannusten nostamisella 140 miljoonaan euroon. Nukke Pormestari ilmeisesti on
voimaton asian suhteen. Pohjarakennustöiden ollessa käynnissä on enää viimeinen kriittinen
oljenkorsi käyttämättä Yleisradiolla. Päätöstä ja luultavimpia lisä päätöksiä odottaen, me
jäämme ajan huomaan kunnes vuonna 2011 voimme lopulta todeta jotain muuta kuin
neutraalista panettelua.
Mediapelin, politikoinnin ja bisneksen on tässä tapauksessa rakennuttava kulttuurin perustalta.
Ennen kuin annamme byrokratian hidastaa kulttuurin olemassaoloa, voimmekin vaarattomasti
todeta kulttuurin tarkoittavan jotain muuta kuin sen pitäisi. Emmehän muuten olisi kytköksissä
ongelmiin, niitä ei yksinkertaisesti olisi.
Terveisin, Minä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti